Peliterapia – Voivatko pelit edistää mielenterveyttä?

Digitaalista pelaamista on psykologiassa lähestytty enemmän ongelmien näkökulmasta. Erityisesti paljon pelaaville nuorille saattaa liikkumattomuuden aiheuttamien fyysisten terveyshaittojen lisäksi aiheutua muun muassa univaikeuksia.

Myös yksin tapahtuvan pelaamisen sosiaalisesti eristävää vaikutusta on tutkittu, ja pelien sisältämästä väkivallasta oltu huolissaan jo tietokonepelien alkuajoilta saakka. Oman luokkansa muodostavat suosiotaan kasvattavat online rahapelit eli ns. nettikasinot, joilla pelaaminen voi kärjistää rahapeliongelmia ja niistä seuraavia talousvaikutuksia.

WHO:n vuonna 2019 julkaisema 11. tautiluokitus sisältää ensimmäistä kertaa mielenterveyden ongelman nimeltä gaming disorder, suomeksi tätä voisi kutsua pelaamishäiriöksi. Uhkapelaaminen on toki nähty sairautena jo tätä ennen.

Kaikki pelaaminen ei kuitenkaan ole patologista. Tietokone- ja konsolipelejä voidaan siis lähestyä myös mahdollisena terapian välineenä. Peliterapia voisi olla metodi siinä missä liikunta- musiikki- tai kirjallisuusterapiakin.

Koska pelaaminen nähdään etenkin nuorten suosimana harrastuksena ja viihdemuotona, on myös peliterapian kehittämisessä keskitytty ennen kaikkea nuoriin. Yksi esimerkki on suomalainen varhaiskasvatus- ja alakouluikäisille suunnattu Taran tarina, pelillistetty animaatioharjoitus jonka tavoitteena on tukea lapsen mielenterveystaitoja ja hyvinvointia.

Pelaamista on jonkin verran tutkittu myös aikuisten masennuksen, ahdistuneisuuden ja muidenkin mielenterveyshäiriöiden hoidon tukena. Terapeutti Gilbert E. Franco kuvaa Frontiers in Psychology lehden artikkelissan pelanneensa yhdessä asiakkaan kanssa rallipeliä. Asiakas totesi että tämä muistuttaa häntä lapsuudesta jolloin hän pelaili usein isänsä kanssa. Tämä johti avaavaan keskusteluun asiakkaan tuntemasta ikävästä.

Samassa artikkelissa Franco mainitsee muun muassa Llorensin (2015) tutkimuksen jossa videopelejä käytettiin osana aivovamman kärsineiden kuntoutusta, ja Fernandez-Arandan (et. al, 2015) selvityksen peleistä työkaluna bulimian hoidossa.

Peliterapiassa on epäilemättä potentiaalia laajempaankin käyttöön, ja sen suosion voi arvailla kasvavan. Ovathan myös nuoret terapeutit itse usein peliharrastajia.