Taideterapia on taiteellista itseilmaisua hyödyntävä terapiamuoto. Taiteilijalle taiteen tekeminen voi olla myös terapiaa, mutta taideterapiassa tuloksille ei aseteta laadullisia tavoitteita. Taideterapia sopii kaikille ihmisille taidoista riippumatta. Se siis soveltuu terapiamuodoksi myös erityisryhmille joille kielellinen itseilmaisu on hankalaa.
Välineenä voidaan käyttää monia taiteen muotoja kuten musiikkia, tanssia, teatteria ja kuvataiteita. Kuvataideterapiassa yleisin työmuoto on maalaaminen, mutta myös savitöitä ja piirtämistä harjoitetaan paljon.
Taideterapian muotoja ovat toiminnallinen terapia, tukea antava prosessi sekä taideterapia osana analyyttistä psykoterapiaa. Pääsuuntauksia ovat psykodynaamiset, humanistiset, behavioraaliset, narratiiviset sekä kognitiiviset lähestymistavat. Näiden alta voidaan vielä löytää useita koulukuntia, kuten freudilaiset ja jungilaiset.
Taideterapian historiaa
Jo 1800-luvulta alkaen psykiatrit olivat hyödyntäneet potilaiden tekemiä kuvia osan diagnoosia. Taiteesta pyrittiin löytämään piirteitä, joista tehtiin päätelmiä sairauden luonteesta.
Varhaisia alan pioneereja olivat myös antroposofi Rudolf Steiner sekä hänen oppilaansa Margarethe Hauschka. Ensimmäisen Yhdysvaltoihin avatun Montessori-koulun perustanut Margaret Naumburg korosti taiteen ja itseilmaisun merkitystä lasten terveessä kehityksessä. Myöhemmin hän keskittyikin työssään psykoanalyysin ja taiteen yhdistämiseen.
Varsinaisesti taideterapiaa alettiin harjoittamaan ammattimaisesti ja järjestelmällisesti 1900-luvun puolivälissä. Termin art therapy kehittäjäksi on nimetty brittiläinen taiteilija Adrian Hill, joka koki saavansa taiteen harjoittamisesta tukea tuberkuloosista toipuessaan. Hän suositteli tätä myös muille potilaille, ja myöhemmin dokumentoi prosessia kirjassa Art Versus Illness.
Muun muassa taiteilija Edward Adamson kehitti metodeja työskentelemällä mielisairaaloiden pitkäaikaispotilaiden parissa. Yhdysvalloissa merkittävä terapiamuodon kehittäjä oli myös Edith Kramer, joka uskoi ennen kaikkea taiteeseen terapiana (art as therapy). Tästä näkökulmasta taide itsessään tuottaa terapeuttista hyötyä siinä missä taide terapiassa (art in therapy) suuntaus käyttää taidetta osana psykoterapiaa.
Nykyisinkin taideterapia-termillä käsitetään hyvin erilaisia toimintatapoja, ja merkitys vaihtelee maittain. Suomeksi alan määrittelyjä on tutkinut muun muassa Mimmu Rankanen julkaisussa Jaettuja maisemia – taideterapian tiedon- ja taidonalaa jäsentämässä (pdf-tiedosto).
Uusi sovellus on mindfulnessin eli tietoisen läsnäolon yhdistäminen taiteen tekemiseen eli MBAT. Luoviin terapioihin kuuluvat kuvataiteen lisäksi tanssi-, musiikki-, kirjallisuus ja peliterapia.